Eläimen hyvinvointi on varmasti suurimmalle osalle eläimen omistajista tärkeä asia. Kaiken perusta. Ehkä jopa niin itsestäänselvyys, että sitä ei usein tule pysähdyttyä tarkastelemaan lähemmin. Minusta eläinten hyvinvointi on valtavan mielenkiintoinen ja monisyinen aihealue, jossa riittää kiinnostavia kysymyksiä loputtomasti. Asian tarkastelu alkaa käsitteen määrittelystä: mitä eläimen hyvinvointi tarkalleen ottaen on? Kansallisten eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien mukaan se on eläimen kokemus sen omasta olotilasta. Hyvinvointiin vaikuttavat myös eläimen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin (EHK 2016, s. 17).

Meillä eläinten omistajilla ja hoitajilla on tietoa eläinten eleistä, lajityypillisestä käyttäytymisestä, virikeratkaisuista ja koulutuksesta. Olemme oppineet omilta eläimiltä, opettajilta, kirjoista ja tutkimuksista, tieteeltä. Jokaisella eläimen kanssa tekemisissä olevalla on omaan henkilökohtaiseen historiaan ja oppimiseen perustuva pohjatieto siitä, mitä hyvinvoiva eläin tarvitsee.

Tietomme pohjalta tarjoamme eläimellemme elinympäristön ja aktiviteettia ja muodostamme käsityksen oman eläimemme hyvinvoinnista. Mutta mistä oikeastaan voimme tietää, miten oma lemmikkimme kokee oman olotilansa? Lisätietoa voi saada nopeasti ja yksinkertaisesti omalta asiantuntijalta, lemmikiltä vieressäsi! Eläimen käyttäytymistä seuraamalla voit saada lisätietoa siitä, mistä se pitää. Seuraamalla eläimen tekemiä valintoja useammasta positiivisia seurauksia sisältävästä vaihtoehdosta, opit tuntemaan lemmikkisi mieltymyksiä yhä paremmin. Saamasi tiedon perusteella voit lisätä mielihyvää tuottavien toimintojen osuutta päiviin. Toisaalta voit seurata myös epämukavuutta ilmentävää käyttäytymistä ja miettiä, miten vähentää sen osuutta eläimen arjessa.

Eläinten hyvinvointikeskuksen antaman määritelmän mukaan eläimellä tulee olla kyky sopeutua elinolosuhteisiinsa ja ympäristönsä tapahtumiin. Tämä on kiinnostava ja tärkeä näkökulma koulutuksen suunnittelua ajatellen. Voimme kouluttaa eläimelle taitoja, jotka edistävät sen sopeutumista omaan ympäristöönsä ja siten myös sen koettua hyvinvointia. Peruskoulutuksen lähtökohta tulisi olla tarjota eläimelle taidot selviytyä menestyksellisesti arjesta omassa elinympäristössään ihmisten (ja muiden eläinten) kanssa.

Tällaiset taidot ovat taitoja, jotka on suunniteltu eläimen näkökulmasta ja kyseisen yksilön ominaisuudet huomioiden: eläin saa taidot käytettäväkseen sen elämässä eteen tulevissa tilanteissa. Käytännössä tämän voi huomioida esimerkiksi koiranpennun sosiaalistamista toteuttaessa: sosiaalistaminen ei ole ainoastaan pennun viemistä paikasta toiseen ja altistamista erilaisille tilanteille. Se on positiivisten kokemusten hankkimista ja elämässä tarvittavien taitojen harjoittelua niissä ympäristöissä ja tilanteissa, joissa niitä tarvitaan. Kun eläin osaa toimia omassa elinympäristössään, sopeutuu elinympäristönsä tapahtumiin ja voi hyvin, on yhteinen arki sujuvaa ja ongelmatonta myös ihmisen näkökulmasta.

EHK (2016). Kansallinen eläinten hyvinvointiraportti II
https://www.elaintieto.fi/wp-content/uploads/2016/06/Eläinten_hyvinvointi_Suomessa.pdf