Mitä tehdä, kun koira vetää hihnassa?

Olen hiljattain aloittanut yhteistyön Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksen kanssa. Yhteistyön tavoitteena on kouluttaa kotia etsiville koirille arjen perustaitoja, jotka helpottavat päivittäisiä toimia Mesyllä ja uuden kodin löytyessä sujuvoittavat arkea myös uuden omistajan kanssa.

Mesyllä kotia etsii ihastuttava koiraherra Vili. Vili on kolmevuotias venäjänajokoirasekoitus, joka rauhallisesta olemuksestaan huolimatta vetää hihnassa hajujen maailmasta hullaantuessaan. Aloitamme siis Vilin koulutuksen paneutumalla ensimmäisenä hihnakäytökseen. Mikä sitten on hyvän hihnakäytöksen määritelmä? Mielestäni parhaimmillaan hyvä hihnakäytös tarkoittaa, että koira osaa huomioida ohjaajan, pysyä ohjaajan lähellä ja myötäillä ohjaajan liikkeitä suunnan tai vauhdin muuttuessa. Hihna jää oikeastaan sivuosaan, sillä käytös ei perustu sille, vaan hihna toimii ainoastaan varmistuksena. Näitä asioita lähdemme tulevilla harjoituksilla Vilin kanssa tavoittelemaan.

Alla on video, jossa on esittelemme Vilin kanssa simppelin hihnakäytösharjoituksen, jolla on helppo aloittaa kontaktin ja lähellä pysymisen harjoittelu.

Mitä tehdä, jos hihna kuitenkin kiristyy? Aloitan usein kontaktin kouluttamisen pysähdyksissä, mistä lähden vähitellen liikkeelle: ensin liike esiintyy vain palkkion yhteydessä ja palkkion jälkeen pysähdyn odottamaan uutta kontaktia. Koiran tarjotessa kontaktia tiheästi, alan liikkua jatkuvasti. Jos koira lähteekin kesken harjoituksen pyrkimään hihna kireänä esimerkiksi hajulle, pysähdyn ja odotan hihnaa kiristämättä koiran ratkaisuehdotuksia tilanteelle. Koska pohjalla on kontaktiharjoituksia, joissa nimenomaan pysähtyminen on ollut vihjeenä kontaktille, todennäköisesti koira tarjoaa tässä kohtaa pian kontaktia saadakseen minut taas liikkeelle. Heti kontaktin saatuani kehun ja menemme yhdessä hajulle tai vaihtoehtoisesti palkkaan koiran muulla tavoin.

Vili oli silminnähden innostunut ensimmäisestä harjoitushetkestämme. Harjoittelun päätteeksi lähdimme harjoittelualueena toimineelta parkkipaikalta tielle. Koska harjoitus oli Vilille selvästi mielekäs, ei kontaktin tarjoaminen jäänyt tielle siirtyessä, vaan Vili nosti katseensa minuun toistuvasti myös hajujen nuuhkimisen lomassa pysyen vierelläni. Tästä on hyvä jatkaa taitojen kehittämistä ja vakiinnuttamista yhä tavanomaisemmaksi osaksi arkea. Harjoitukset jatkuvat Vilin ja muiden löytöeläintalon koira-asukkaiden kanssa ja tuoreimpiin kuulumisiin pääset käsiksi seuraamalla blogiani!

Katso myös Vilin esittely Mikkelin Eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla.